Kolme vuotta oon odottanu huomista. Että mä pääsisin peruskoulusta pois. Mutta Huominen ei merkitse vain koulun loppua, se merkitsee monen ihmisen hyvästelemistä. Monen rakkaan ja tärkeän henkilön joista haluais pitää kiinni, mutta on vain pakko irroittaa. Mietitään miksi näin pitää käydä? Eikö me silti voitaisi olla niin kuin ennen. Ei me voida, me lähdemme eri teille. Pitkää musta kiinni, koska en halua elää ilman mun rakkaimpia. Tekisin mitä vain ettei huomenna tarvitsisi halata, itkeä ja irroittaa. Te kaikki jotka olette saaneet mut tuntemaan itseni tärkeäksi, kiitos. En olisi ikinä voinut toivoa enempää. <3