Meille on tullut sanoa: Hyvästi rakas emma hento valkoinen, luulintu kyyhkynen.
Kaipuus kaikuna ilmassa soi, vahvinki sydän murtua voi.
Mutta nyt siivet saanut oot selkään, turvassa oot, emme enää pelkää.
Nyt laululintu arkkuun suljen, kyynelsilmän kotiimme kuljemme.
Maan poveen laskemme rakkaamme, leposijan saatamme taivaalle.
Silmäsi seuraavat askeleemme, valvovat tuntemattomia teitämme. Vuosi vuodelta sydän kevenee kunnes surunmusta valkenee.