Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki
kääntelee kuvia kuin huvittaa
Ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo
Rumuus ei rumalta tuu loppumaan
Jokaisen varjeltava on omaansa
käännyn kun vielä en katkera oo
Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa
juoksen kun vielä en vajonnut oo
Minne värit meiltä haalistui,
minne kauniit muistot hautautui?
Sanat alkoi tehdä vankilaa,
rakkaus hiljaa kuolemaa.
Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten.
Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa.
Vielä yhden kerran hymyilen,
kai tää on ilta viimeinen
Lämpö haihtuu ilta-aurinkoon,
käännyn pois ja yksin tiellä oon.