jännä miten tähän aikaan vuodesta auringonpaiste saa aikaan sen keväisen tunteen, jota ei oikein voi käsin kosketella tahi sanoin kuvailla. samaan aikaan inspiroiva ja ahdistava.
sitten on pakko palata kuunteleen niitä melankolisia lauluja ja olla suruisa ja kaivata vaikka kaikki on hyvin. kai.
ehkis vaan tykkään pimeestä.. pitäs varmaan muuttaa paikkaan missä ei oo vuodenaikoja. plääh.
night time is the right time.