Ilona ehti aamupuuroa mikrossa lämmittäessäni löytää sohvalta brunbergin mansikkasuukkopaketin, avata sen, ottaa pihalle yhden pusun, kuoria siitä alumiinikuoret ja alkaa syömään sitä. Aika hyvin minuutin aikana, varsinkin kun kaveri ei osaa vielä kävelläkään. Valtava suklaapusu suussaan sitten antoi minulle leveän hymyn, kun tulin hakemaan syömään. Meinasi laittaa naurattamaan.