Töissä vituttaa kovasti. Tosi vaikeaa puskea hommia eteenpäin, kun tietää saavansa piakkoin kenkää. Heikostihan nuo hommat sen takia etenevätkin. Kukaties vielä jonain kauniina päivänä teen semmoisia töitä, joihin aamulla mennessä hymyilyttää. Toivottavasti ainakin.
Ja sitten tärkeämpiin asioihin:
Ilona on alkanut kävellä ilman tukea! Pari viikkoa on töpötelty oikein varovasti ja rauhallisesti pitkin kotia. :) Kertaakaan ei ole kaveri vielä kaatunut pahasti, päätti näköjään ottaa aloittamisen varman päälle. :)
Lisäksi Ilona on alkanut kulkemaan päivähoidossa. Hieman meinaa huudon kanssa mennä aamulla, kun äiti lähtee, mutta huuto loppuu kuulemma nopsaan. Leikkiseuraakin on, kaksivuotias tyttö kaverina.
Masuasukki touhuaa myös kovasti. Eilen saattoi olla ihan pieni hipaisu tunnettavissa masun läpi, ihan varmuudella ei voi kuitenkaan sanoa. Eiköhän se kuitenkin pian ala tuntua. Ens viikolla olis utraäänikin, saattaapa sukupuolikin näkyä.;)
Eli elämässä menee varsin hyvin. Työhän on kuitenkin vain nälän tunteen aikaan saamia pakkoliikkeitä....