IRC-Galleria

Laitoinpa tuossa pullon tilaukseen:
http://www.chilikauppa.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=product-19

Meillä kylässä käyvät saavat maistaa ihan niin paljon kuin jaksavat syödä. ;)

Mummollani on jännä tapa: aina häntä nähdessä hän antaa hillopurkkeja mukaan. Semmoisia itse tehtyjä omena- ja herukkahilloja. Ajatuksena sinällään ihan kilttiä, mutta homma menee nykyisin metsään: Mummon kellarin jäähdytys ei ole toiminut kolmeen-neljään vuoteen ja hillot ovat seisoneet siellä vuodesta 2002 asti. Hän ei niitä itse uskalla syödä, mutta antaa niitä aina auliisti mukaan. Nytkin on tuossa keittiön pöydällä herukkahilloa syksyltä 2002. Alkaa muuten olla jo aika mustunutta.
Ehkäpä ne hillot loppuvat ajan myötä... meillä on kuitenkin isot roskikset taloyhtiössä.

Epätoivoinen mies meni valittamaan potenssiongelmiaan lääkärille:"Tohtori, en voi elää ilman seksiä! Minun on saatava penikseni taas toimimaan!"

Lääkäri:"On olemassa kokeiluasteella oleva menetelmä, norsun kärsästä irroitetaan lihaksia ja ne istutetaan miehen penikseen. Näin se alkaa taas toimia täydellä teholla."

Kiitollisena mies suostuu toimenpiteeseen.

Leikkauksesta toivuttuaan mies vie tyttöystävänsä juhlaillalliselle hienoon ravintolaan.
Yhtäkkiä kesken aterian mies tuntee kutinaa jalkovälissään ja ensin hän yrittää olla välittämättä siitä. Sitten kutina kovenee ja mies tuumii sen menevän ehkä ohi jos avaa housujen vetoketjun, näin genitaalit saisivat hiukan raitista ilmaa.
Se tuntuukin auttavan kunnes penis varoittamatta pomppaa pöydälle, nappaa sämpylän tarjottimelta ja katoaa takaisin pöydän alle.
Puulla päähän lyödyn näköinen tyttöystävä kysyy ihmeissään:"Voitko tehdä tuon uudelleen?"
Mies vastaa:"Luultavasti, mutta en usko että peräsuoleeni mahtuu enää yhtään sämpylää."

Onnea kaikille teille!
Äitinä voi olla varma, että maailmassa on joku, joka rakastaa.
Olette ainakin yhden ihmisen elämän sankareita.
Ja muutoinkin korvaamattomia.

kävin tuossa Antin kanssa pitkästä aikaa yöelämässä, ja tuli sitten baarissa viime vuoden kalenterikuvauksista tuttu tyyppi vastaan. Kyselin tämän vuoden kuvauksista ja kuvaajista, kun kerran oli uudet kuvaajat tänä vuonna. Vastasi, että halusivat ottaa kuvaajiksi ikäisiään ihmisiä. Meinasin nauraa ääneen, kun tuli välittömästi sellainen legendaarinen "kolmekymmentä lähestyy ja otsakalju etenee- mene jo tuulipukuasi corollan väriin sovittamaan" -olo.

Onkohan sitä oikeasti jo niin vanha? Aika peloittavaa.

Mutta hevimestaan pitää mennä uusiks! Goottitytöt on söpöjä korseteissaan!

Kesän eka sääski liiskattu! Hähä!

Hittolainen, kun repesin pahasti tuossa eräänä päivänä vanhoja kuvia selatessa: Katri oli ottanut kuvaa Ilonasta kaverinsa lapsen seurassa touhuilemassa. Oli vain sattunut mainio tapahtuma kesken kuvan oton, ilman että kuvaaja sitä havaitsi.. kuva liitteenä. ;)

Pitäis varmaankin päivittää tuota kuvapuolta tässä lähiaikoina, kun meinaa olla vanhaa materiaalia kansiot täynnä. Ilonastakin tullut napattua jo muutama sataa uutta kuvaa, josta valita... Mitenhän sitä muka on niin kiireinen, ettei kerkiä?
(Ilona näyttää nykyisin tältä: http://www.student.oulu.fi/~minelo/ilona/IMG_2149.JPG )

Vähänkö oli ihaninta, kun tulin eilen töistä kotiin: Olohuoneen ikkunasta näkyi, kun Ilona touhuili Katrin sylissä. Sitten hän bongasi minut pihalta, kasvoille levisi hymy, ja ikkunankin läpi kuului innostunut "hiiii" -huuto. :) Hieman oli tervetullut olo. <3

Olipa kerran poika, joka kysyi tytöltä: " Menetkö kanssani naimisiin?"

Tyttö vastasi: "En".

Ja näin poika eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Hän kävi usein kalassa tai metsällä ja hän pelasi paljon golfia. Hänellä oli aina uusinta mallia olevat elektroniikkalaitteet, nopeimmat autot, moottoripyörät ja veneet. Ja hän joi kaljaa kavereittensa kanssa aina kun halusi.

Sen pituinen se.





(En toki itse ajattele näin, mutta vallattoman hauska tarina siltikin.)