kun ei tiedä mennä vai jäädäkkö,hukannu itteni iha täysin.
miettiikö sitä liikaa sellasta mikä on jo päivänselvää,pitäiskö välillä jarruttaa ja levätä?
kun ei tiedä koituuko siitäkin loppujen lopux vain harmia,
kun sitä kokemuksista tietää että loppu on traagista...
mistä sitä sitten aloittaa kun ei tiedä itekkään missä mennään?
ja mä vannon, niin monta kertaa uudestaan kun taas uudestaan perun sanani,
melkeen niin typerää että tuntuu hyvältä,ihan liikaakin.