En tajuu mikä mua vaivaa,
Kai mustasukkasuus kalvaa.
Tahdon uskoo kaikist parempaa ku ne on,
Mut silti joudun itte pettyy.
Miks aina itteeni huijaan,
Eihän kukaa muu siin pety ku minä ite.
Sustaki uskoin parempaa,
Mut luulen et joudun sustaki taas luopumaan.
Mut en vaan voi ajatella elämää ilman sua,
Ehkä, Ehkä taas joudun ittelleni valehteleen.
Oot silti Rakas aina,
Enkä ilman sua kestä.