Savuiseen nurkkaan, sen viimeiseen pöytään
Jäät suru kasvoillasi.
Mua tervehdit hiljaa ja käännät pois pään,
Et päästä sun maailmaasi.
Onko se liikaa, kun mä tiedän,
Sä oot särkyvää?
Tuoko se liikaa häpeää?
Sä et oo ihmeellinen,
Sä oot vain pelkkä ihminen.
Kukapa meistä oisi, kukapa oisi
Aina virheetön?
Yhdessä yössä sä toiseksi muutuit.
Hiljaisuuteen kätket nyt ikävän.