nyt sain tarpeekseni,
haluun omaa rauhaa ja kauas täält,
tekis mieli vaa pistää puheli pois päält,
mua ahistaa nää kysymykset jotka pyörii pääs,
ahistaa seinätki enkä pääse pois täst lääväst,
vituttaa miehet ja vituttaa työ,
vituttaa se et kello liia kovaa tahtii lyö,
haluun vaan pois täältä samoin lämpimin,
juoksisin pois ettekä kuulis must sen tarkemmin,
mut niin en voi tehä ja siks tänne jäänkin,
joudun tyytymään nyt muihin keinoihin,
pistän musat korville ja lähen yöhön sateiseen,
rupeen kovaan tahtii katui pitkin käveleen,
sade kasvoi vasten iskee ja pisarat peittää kyyneleet,
mä kestän tän sateen ja mun vauhti vaa kovenee,
pakko saada nollattuu pää siks lähen juoksee,
silmäni suljen ja rupeen itsekseni kuvittelee,
et juoksen vittuu helsingist ja vittuu täst paskasta,
pois pyyhkiytyy huolet ja stressi joka asiasta,
ja kun silmäni avaan en enää ajattele mitää raskasta,
ajattelen et kyl nää ongelmat täst ratkeaa,
mä pysähdyn, käännyn ja lähen kotiin päi dallaa,
ei ahdistus tai vitutus saa tätä neitii häipymään noin vaan.