IRC-Galleria

hei kiitti dudes täst loisto olosta,
kiitti et teihi voi luottaa,
kiitos ettette ikin selkään puukota,
kiitti et arvostatte mun tunteita,
ei hei mut näi rehellisesti,
kiitti teille täst fiiliksest vitusti,
täst lähtien mietin viis kertaa kauemmi,
luotanko tollasiin ihmisiin,
en oo itekkää täydellinen,
mut tollatavalla ikinä tekisi en,
mut omapa oli päätöksenne,
mun päätös on justki se,
et paremmin ystäväni valitsen.

jeje :) tänää imatralle ukin 65-vuotissyndeille !
pääsee hetkeks helvettii täält helsingist<3

en ymmärrä tätä,
pistät mut liian suuren valinnan eteen,
sun ystävyys tai mun ihastuksenkohde,
hei tajuutko sä? mä en pysty tällaseen,
tiiät itekki et oot mulle saatanan tärkee,
ihan sama kumman valitsen,
molemmat vaihtoehdot mut särkee,
rikkoo mun sydämen ja syö mut sisältä,
hitaasti ja tuskallisesti,
nii kaua et must ei oo mitään jäljellä,
haluutko pistää oven kiinni meijä väliltä,
haluutko heittää kaiken hyvän menemään?

jos oon sulle oikeesti tärkee,
et sais pistää mua tällasee tilanteesee,
tää on ku tien risteykses seisoisin,
mietin kumpaa suuntaa jatkaisin,
kuitenkin mä tietäisin,
et oli valinta mikä vaa,
mua tien päässä odottaa kuolema.

mieti muru enne ku lähet kävelee pois,
kuinka hyvii hetkii meil viel yhes olla vois,
mieti mitä meillä on takan ja mitä tulee olee edessä,
voitko heittää sen kaiken vaan menemään,
ja kaiken vaan siks,
et oon valinnu mielestäs miehen väärän,
mieti vielä kerran mitä sulle merkitsen,
mieti viel tarkkaa mitä nyt teet,
oot mulle tärkeimpii ihmisii päällä maan,
jos haluut astuu kehään niin taistellaan,
mä en susta luovu noin vaan</3

mut jätettii yksin ilman kompassii tai karttaa,
mulle ei vaihtoehtoi jätetty,
oli pakko lähtee vieraille maille vaeltamaa,
ettimään elämälleni oikeeta suuntaa,
eksyin väärille teille muutaman kerran,
sit rupesin käyttämään päätäni sen verran,
et tajusin on turhaa ympyrää kiertää,
kivet kengis alko jalkoihini rakkoi hiertää,
mä päätin et tuun oikeen reitin löytämää,
mä tein itelleni lupauksen joka pitää,
ja koska etsivä löytää niin mäkin löysin tieni,
näin kirkkaan valon joka silmäni sokaisi,
se valo johti mut luokse onneni,
löysin jälleen sen kadotetun elämäni,
pidin lupaukseni ja otin oppia virheistäni,
täl kertaa en aio hosuu,
en haluu enää eksyy tieltäni,
etenen rauhassa askel kerrallaa,
mä tiedän et mulla ei oo mitää muuta ku aikaa,
eksymiset oikeelt reitilt ihmistä vahvistaa,
ne saa omista virheistään oppimaan,
virheitään on iha turha toistaa,
mut niit ei kannata muististaan poistaa,
paskaa tulee ja paskaa menee,
niinku yks viisas ihminen mulle kertoi,
mä kestän sen paskan painon hartioil,
kahlaan sen läpi vaik paljain jaloin,
mä etsin onneni kaikin tavoin,
ja sil taval löydän elämäni valon<3

mä tiedän enemmän kun luulet,
mut sinetöidyt on mun huulet,
en saa sulle sanoo sitä,
pitää leikkii etten tiiä mitää,
mun täytyy turpani kiinni pitää,
et osaa ees sitä kuvitella,
kuinka tää on mulle vaikeeta,
sun tekemises on vastoin kaikkii lakeja,
vastoin sääntöjä kirjoittamattomia,
et oo viel ollu täs pelis nii kauaa,
et tietäsit miten toimia,
mut luulis et oot kuunnellu meijä juttuja,
mite ollaa puhuttu asioista,
ei frendien eksiin kosketa,
eikä mahdollisesti tuleviinkaan,
nykysiin tuskin kehtaatkaan,
luulis et toi on sunki moraalii vastaa,
tiiät mitä tunnen sitä ihmistä kohtaan,
toivottavasti ite tajuut lopettaa,
mä en sua voi pistää tajuumaan,
tee mitä teet mut muista,
et täs on myös ystävyys kysees,
sul on saatanan paljon potissa,
mut jos oot potin valmis urhaamaan,
valmis ystävää satuttamaan,
ni anna muru palaa,
mut muista etten sit luokses palaa.

(ei mitää henkilökohtast kelleen, elkää kyselkö :D)

tehää niinku haluut,
pelataa sit sun sääntöje mukaa,
mua ei tolla tavalla kohtele kukaan,
mä en oo luovuttaja,
sen sä tuut huomaamaa rakas,
jos haluut olla mulle paska,
sitä samaa pistän takas,
jos oot kusipää mulle,
oon kusipää sulle,
ja mä en tätä lopeta,
älä ees luule,
mä pysyn pelis mukana,
piinaan sua kunnes luovutat,
mä en aio antaa periksi,
etkä pääse eroo must vaikka mitä taikoi tekisit,
roikun lahkeessas ja jarrutan matkaas,
teen sun elämästä yhtä vitun isoo paskaa,
äläkä ees toivo et hanskat tiskii nakkaan,
sitä ei tule ikinä ees unissas tapahtumaan,
ja vaik kuinka pistät parastas,
sust ei oo mulle vastusta,
mul on ässäkortit hihois,
ja jokerit taskuissa,
häviit tän pelin kuus nolla,
mä lupaan sen kulta,
kannattais mulle parempi olla.

nyt sain tarpeekseni,
haluun omaa rauhaa ja kauas täält,
tekis mieli vaa pistää puheli pois päält,
mua ahistaa nää kysymykset jotka pyörii pääs,
ahistaa seinätki enkä pääse pois täst lääväst,
vituttaa miehet ja vituttaa työ,
vituttaa se et kello liia kovaa tahtii lyö,
haluun vaan pois täältä samoin lämpimin,
juoksisin pois ettekä kuulis must sen tarkemmin,
mut niin en voi tehä ja siks tänne jäänkin,
joudun tyytymään nyt muihin keinoihin,
pistän musat korville ja lähen yöhön sateiseen,
rupeen kovaan tahtii katui pitkin käveleen,
sade kasvoi vasten iskee ja pisarat peittää kyyneleet,
mä kestän tän sateen ja mun vauhti vaa kovenee,
pakko saada nollattuu pää siks lähen juoksee,
silmäni suljen ja rupeen itsekseni kuvittelee,
et juoksen vittuu helsingist ja vittuu täst paskasta,
pois pyyhkiytyy huolet ja stressi joka asiasta,
ja kun silmäni avaan en enää ajattele mitää raskasta,
ajattelen et kyl nää ongelmat täst ratkeaa,
mä pysähdyn, käännyn ja lähen kotiin päi dallaa,
ei ahdistus tai vitutus saa tätä neitii häipymään noin vaan.

aamul heräsin 10 aikaa ku mutsi tuli kiskoo ylös sängyst ku se halus mut sen kaa salille,
noh saleiltii sitte aamusta semmoset 1½ hoo ja koko aja oli vähä heikko olo ja kaamee yskä,
sitte 7h:n työpäivä siihen päälle, kauheen kiireen sekä vuoropäällikkömme vittuilun ja juoksuttamisen kera<3
nyt kotiin päästyäni olo on ku ois rekan alle jääny. kurkkuun sattuu, selkä on kipee, yskittää, väsyttää ja silmät vuotaa.
huome vissii sit lekurii ja sasumuru tulee mukaa ku se on nii ihana ja paraskaveri<3

tunteel on turha elää,
nii ne sanoo ja näillä mennää,
ei voi tunteide pohjalle täysin perustaa elämää,
välil ne ylös nostaa välil taas pohjalle heittää,
joskus tunteiden vuoks sekasi menee pää,
järki ja tunteet,
ne sekottuu keskenään,
niit ei toisistaa erota ja pään sisäl myrskyää,
ei enää ajattele sitä mikä ois tärkeempää,
ei tuu mietittyy sitä mikä on järkevää,
mut ilman tunteita ei ois ihmisil sisintä,
ois päällä kova kuori ja sisäl pelkkää kylmää,
vaik tunteet kui sekottais ne kuuluu elämään,
joskus ilosesti nauretaa ja toisaalt taas itketää,
jep niit itkui ja naurui mä en vaihtais mihinkää,
ilo, suru, viha, ne on kasvattanu musta tämän,
kaikki mitä oon ja kaikki mitä teen,
kaikki pohjautuu järkee ja tunteeseen,
mä teen niinku hyvält tuntuu ja mietin useesee otteesee,
onko järkevää tehä mitä teen,
vai perustuuks päätös pelkkää tuneeseen.

tunteel on turha elää,
se on päivän selvää,
mut ilman tunteit me ei oltais mitää,
ois ikuinen pimeys ja ympäril kylmää,
ei ois onnee eikä rakkaut,
ei suruu tai ikävää,
ei hymyy huulel ei poskil kyyneleitä,
ei olis yksinkertasesti mitään.

jos ei tunteit ois en ees tuntis tätä,
enkä haluu ees ikinä kelailla sitä,
en voi sanoin kuvailla kuinka oon onnelline,
löysin itelleni jonku joka on kunnolline,
jokaises vikansa, mut oot lähes täydelline,
oot saanu mun elämän takas raiteillee,
antanu takasi uskon rakkautee,
jokaisel viestilläs saat hymyn mun huulille,
mitä enemmä suhu tutustun sitä enemmä ihastun,
halusin jakaa kaiken aikani kanssas sun,
käpertyy kainaloos ja suudella huulias,
kun lähet mul on samantien ikävä kasvojas,
en ikinä haluis päästää sua mun luota,
sun kanssas mul ei oo ainuttakaan huolta.

ajan nopea juoksu ei armahda ketään,
se pitää sut liikkees eikä anna ees lepää,
se määrää sun rytmin ja säätelee elämää,
yhteiskuntamme nöyränä kulkee sen perässä,
aika on meijän valtias ja sen mukaa me eletää,
aamu auringon kajossa duuniin tai kouluun herätää,
ja näide jälkee koetetaan muutakin keretä tekemää,
hoidetaa asiamme ja sit taas nukkumaa mennää.
työtunnit matelee ja vapaa-aika menee nopee,
liian moni kansalaine stressiäki potee,
aika ei vaan yksinkertasesti riitä kaikkeen,
se pistää meidän jokaisen jalkoihin kahleet,
kakskytneljä tuntii menee ja niin päivä taas vaihtuu,
viikot semmost vauhtii rientää et ajantaju haihtuu,
kuukaudet liitää ja näin vuosiki vierähtää,
alkaa tää kiire ja juoksu jalkoja hiertää,
alkaa tuntuu ettei täs vauhdis mukan pysykkää,
siks mä haluisin vaan jokaisen maailman kellon pysäyttää<3