IRC-Galleria

Kauhee et olin huolissani perjantaina, ku Artust ei sit kuulunu mitään vielä puolilta-öinkään. Puhelin oli poissa päältä, ollu varmaan pitkän aikaa. Tavallisest se on ollu Laitilas jo joskus 7-8 aikoihin, ja nyt ei mitään. Pelkäsin koko ajan et se on ajanu kolarin tai jotain. Mistään ei tullu mitään ku mietin vaan sitä et missä se on...

Sit olin jo iskostanu itselleni päähän, et ehkä se pääseekin vast lauantaina lomille, et jos muistan kuitenki väärin. Olin sit nukahtanu, ja kahden aikoihin yöllä heräsin ku se soitti;
"anteeks, nyt meni homma vähän vituiks.. olen nukahtanu sohval ja heräsin vasta äsken..."

Olin niin iloinen ja helpottunu ku kuulin vihdoin, et mikä on homman nimi. Kauhee mikä helpotuksen huokaus minulta pääsi silloin. Ihana kuulla et toinen on hengissä ♥

Hän sit tuli mun luo, ja siin sit juteltiin kaikkee ennen ku alettiin nukkumaan. Itse en olis millään halunnu laittaa silmiäni kiinni, en olis halunnu nukahtaa. Olisin halunnu maata kainalossa vaan ja täysin hereillä. Siin kainalos vois aina vaan olla ♥