Ikävä on jo nyt hirmu iso, en tiiä miten jaksan sit perjantaihin asti?
Miten tässä nyt voi ees nukkua ku haluaa toisen kaikkuun ja viekkuun???
Mutta onneksi meillä on Nasut, meidän unikavereina. Niin on edes himpun parempi mieli kömpiä peitonalle yksin...
Itkettää ja surettaa tosi paljon, ku ei viikonloppu menny hyvin, niin oli paska fiilis tään aamulla erota. Ja heti on sit pidempi tauko näkemisessä ja ja ja...
Mutta onneksi oli edes sunnuntai! Mun Hani....
Rakastan omaa ihanaa kulta mussukkaa ja haluan aina olla sen kanssa!!!!
*RAKASTAN SUA, NYT JA AINA!!!*
*HALIPUSURUTISTUS*