Ái minäkö olen? :D Hirvitys miten positiivista tilitystä täällä päiväkirjamerkinnnöissä ihan oikeasti onkaan. No mutta tapansa kullakin. Mä kirjotan terapioivana tällaisia - jotenkin näihin aiheisiin ja ajateuksiin saa syvyyden käsille paremmin ja on mielenmaisemanakin moniportaisempi. En mä halua kirjoittaa joutavuuttani. Mut ilo pitää hengissä. Ehkä ilo on tän kaiken perusta ja kivijalka ja sen päälle rakentuu ja sikiää muu, niin että onnellisuudesta vouhkaus on kuin kirjottais joka päivä että rakastan äitiäni. joka päivä pitäis kirjoittaa niin.
Ei hitto vie.:D Alan olla kypsää kauraa. Lähen menee nyt. En pysy hereillä.