"Nyt ihmiset kiertävät minut kaukaa, koska kuvittelevat minun tehneen jotakin sellaista, mitä ei saisi tehdä. Heidän ilmeistään näen jotain, mikä kutsuu sisältäni häpeää ja isoja kummallisia kuhmuja kylmää liukumäkeä pitkin jonnekin, missä ei ole ihmisiä. Vain tähtikirkkaita muistoja narskuvista laseista ja kylmää tuulta nikotiinin kellastuttamassa vanhassa valokuvassa, joka oli."
En halua lukea enää yhtään itsemurha tai autettu itsemurha -kirjaa nyt. En halua kun ahdistaa ihan saatanasti. Oon siitä hermostunut etten aavista ja sitten ne lyödään mun silmille. Kaikki perätysten. Epänormaalia, epäinhimillistä ja tuskallista ja kuitenkin niin tavallista. Haluan huutaa!!
Ja sitten silti saamari sentään ne on hyviä.