aina kun mokasin iskä katsoi mua päin
hyvin pettynyt katse, sitä koski sen mä näin
silloin aina mietin, muutun isäni vuoksi
mut pääni tyhmii juttui edelleen tuotti
äiti sanoo että lapsena iskä oli kannellut sylissään
oli hehkunu ylpeyttä
kuulemma ihanin poika mitä maailma kantaa.