En uskonut tän tarinan vielä loppuvan. En uskonut mä milloinkaan, tän helppoo olevan. Vasta tajusin, miten kohtelin, sun olon usein pahensin.
Miksi ymmärsin omat virheeni, ehkä liian myöhään? Jos saan, niin kävelen sun luokse. En kiirehdi, en juokse. En katso myöskään taakse, tuun sua rakastamaan. Tajusin just äsken, jäi paljon meiltä kesken.
Päästätkö sisään, jos sun oven taakse jään aikaas pyytämään?