Oon miettiny sua usein, mut en oo saanu soitettua,
kaijuttimen päältä sentää saanu pois sen kuvan
Edellee pessimisti, täydellisyyttä ei oo, mut mä etsin silti
Maailma on nii pirun vääristyny meitsin silmin
Tilaisuus tekee varkaan ja siks nään peilis nilkin
Illalla kun valot sammuu ja makaat sängylläs,
käännät kylkee ja yöpöydält nappaat kännykkäs,
luet läpi vanhat viestis jotka sul on simillä,
mut jätät vielki vastaamatta omantunnon nimissä
Viikonloppuna taas dokaat pullon ginii, enneku huomaatkaan,
nii jotain ny jo virität,
se ei aitoa vaan korviketta,
mietitte ketä saisitte ja ketä niistä lataisitteka,
mut sen yhden joka merkkaa jätät aina mainitsemat
Se kulkee mukanas, estää sua löytämästä mitään uutta vakavaa
ja siks sä ootki köyhä jätkä
sä loukkaat toisii ihmisiä tahtomattas,
kun pyörit kaupungista toisee taakses katsomatta
ne sanoo et mä poden sitoutumispelkoa,
en tiedä muuta kun et, suhtees ei oo turvaverkkoa
ja kun sä putoot, ni sä putoot maahan asti
ja jos sä tiput korkeelta se sattuu saatanasti
keräät ittes mut uskallatko nousta enää,
pitäs toimii varovasti ettei loukkaa ketään
tai varsinka ittee, ettei tarvi taas itkee,
kuinka tuli tehtyy taas niin karmivat virheet
mä, paraski puhumaa jotenki ajatuksist palaset takasi suhun taas