ei ketään kelle puhuu, vaan ihmisiä jotka syyttää
Ymmärrystä vailla kaikki jotka kulkee samassa,
ympärillä maailma missä kaikki mitataan rahassa.
Vaikutteita pahasta, värit muovataan pois vaan,
aurinko sammu ku ei jaksanu meille enää loistaa.
Masentuneet manaa, ja hyvinvoivat halveksii,
kansa muuttuu kalpeeksi ku ei pyydetä anteeksi,
ihminen muuttuu ahneeksi, oma etu tärkeintä,
ulkosesti enkeleitä, sisimmissään käärmeitä.
Ihmiset peloissaan jälkiään peittää,
piruparat; kokous odottaa meitä.
Otettiin pois heiltä, lämmin sydän muuttu mustaks,
kylmä väriltään kuin nuotio ilman tulta,
haalitaan omaisuutta ennen kuin nukahdetaan multaan,
onko elämäntehtävämme vaan jahdata kultaa?