IRC-Galleria

nuorikoivu

nuorikoivu

on päättänyt siirtyä pääasiallisesti facebookin puolelle

Blogimerkintä

- Vanhempi »

Käyttämätön elämäMaanantai 13.03.2006 13:38

Elikkäs tän oon ite kirjottanu joskus ysillä luovankirjottamisen tunnilla erään runon pohjalta:

Istun kirkon penkillä ja kuuntelen kun urut soittavat surullista sävelmää. Kirkossa ei ole paljon väkeä. Vain Marian perhe ja ystävät. Minä lukeudun hänen ystäviinsä. Sylissäni lepää kaunis kimpu kukkia. Marian mielikukkia.
Istun aivan kirkon perällä, vaikka muut istuvat edessä. En halua olla puheissa heidän kanssaan. Minua painaa yhä se mitä Maria oli minulle kertonut ennen kuin oli lähtenyt meiltä reilu kolme viikkoa sitten ajamaan kotiin. Tuole kohtalokkaalle matkalle. En tiennyt pitäisikö minun kertoa Marian perheelle, mitä oli kuullut Marialta. Se voisi tehdä heidät ehkä surullisemmiksi tai tehdä heistä vähän iloisempia. Tieto sitä, että he olisivat voineet saada jotain todella Marialle tärkeää ja joka tekisi heistä ylpeitä ja tärkeitä voisi lievittää surua.
Marian perhe seisoi arkun vierellä ja luki viimeistä tervehdystään kukkalaitteessa olevasta nauhasta. Marian isä ja äiti olivat aivan surun murtamia, joten Marian veljen oli pakko lukea teksti. Perheen hyvästeltyä Marian viimeisen kerran, pappi ilmoitti, että ystävät voisivat nyt tulla sanomaan viimeisen tervehdyksensä. Nousin ylös ja lähdin kävelemään alttarille. Suurin osa Marian ystävistä oli tyttöjä, mutta oli joukossa muutama poikakin. He olivta ostaneet suuren kukkalaitteen, jonka he kaikki sitten laskivat yhdessä arkulle. Marian paras ystävä luki tekstin itkuaan pidätellen. Ihmiset katsoivat minua kun menin laskemaan kimppuani. Se ahdisti minua hiukan. Selvällä ja kuuluvalla äänellä luin kortin tekstin: "Ajoit nopeaa ohitustietä, niin jäi elämä käyttämättä." Marian äiti purskahti itkuun ja tajusin, että runoni oli koskettanut monia. Olin tiivistänyt runoon kaikkien ajatukset.
Laskeutuessani alas alttarin portaita alkoi soida urkumusiikki. Hymyilin Marian äidille joka vastasi hymyyn. Istuessani alas Marian arkku alkioi liikkua hitaasti taaksepäin. Maria polttohaudattaisiin. Arkun liukuessa poltettavaksi ajattelin: "Muille nämä saattavat olla vain yhden ihmisen hautajaiset. Mutta minulle ... nämä ovat kahden ihmisen hautajaiset."

Aika hyvä vaikka itse sanonkin...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.