IRC-Galleria

Tänään olis vika päivä töissä.

...

Joskus pienenä kirjoittelin meijän kissoista... "Kaksoset. Kuin yö ja päivä. Toisella savunsinisiä unelmia, toisella tiikerin luonto...". Nyt niitä ei ole sitten kumpaakaan enää. Jesse lähti tuossa syssymmällä ja eilen äiti soitteli että oli tullut Oskullekin aika lähteä. Isä oli kaivanut sille haudan ja pikkuveli oli kirjoitellut laatikon kanteen että Jesse onkin sinua jo odotellut....

vikaa kertaa flanan työkavereitten kanssa viihteellä. ainakin työkavereina. oli huippu ilta jotenkin ja nyt sit kun pääsi kotiin niin vasta hiipii haikeus mieleen. meen mä sinne maanantaina vielä mut.. ne on vaan niin.. paska fiilis ku tyypit on siellä ihan huippuja.. voi olla vaikea päivä maanantaina. feeling blue...

joskus 9.1 tänä vuonna olin kirjoittanut näin

"Ihan pian mä löydän varmasti jonkun mukavan halvan asunnon
Ihan pian mä löydän itselleni mielenkiintoisen dippatyöpaikan tai vakkaripaikan muualta
Ihan pian mä löydän elämäni miehen, tai ehkä se elämäni mies löytää mut
Ihan pian mä voitan tai tienaan jostain yhtäkkiä paljon rahaa ja moiset huolet ovat ohitse
Ihan pian ulkona pakastuu ja maa peittyy kevyeen maisemaa pehmentävään lumeen
Ihan pian mä laihdun ja musta tulee upea kaikkien haluama nainen

Ihan pian.. koska ei oikeesti voi elämä mennä ikuisesti näin.."


hmm... eka ja neljäs kohta ei oo toteutuneet vielä eikä kuudeskaan ihan täysin mutta 3,5/ 6 on jo aika hyvin... Ei se vaan voinut jatkua ikuisesti niin. Hymyilyttää :-)

työviikko alkoi taas. lauantaina olin kotona ennen ysiä. Tai no en mä ees mennyt mihinkään kotia vaan Elmolle. Se oli tehnyt mulle pitsaa. Sit katottiin leffa ja mentiin nukkumaan. Sunnuntaikin meni sit aika paljolti leipomisen, syömisen, nukkumisen ja telkkarin merkeissä. Ja taas väsyttää. Seuraavaa viikonloppua odotellessa. Tai sitä seuraavaa...

Päästiin matkaan.. Hautajaiset oli niinkuin hautajaiset aina. Paitsi että joku oli unohtanut lämmittää kirkon ja siellä jäätyivät varpaat. Se oli sitten esimakua sille -27 lämpötilalle, mikä typisti hautajaisten haudalle sijoittuvia toimia kovin. Paras osuus oli kun jotkut muistelivat mummia joskus nuorempana. Päivän huonoin osuus alkoi juuri. Voi olla vähän tuskaa ajella 6-7h 5 henkeä päällä tavallisella henkilöautolla. Poets of the fall laulaa, we keep driving in to the night... Väsyttää ihmistä kovin. Yleinen mieliala.

Hyvää huomenta täältä jostain susirajan takaa. Aamu vaikuttaa kirpakalta, mutta jännittävää pakkasseurantaa en ole vielä jatkanut kun en ole jaksanut kävellä alakertaan. Kohta pitäisi taas mennä syömään pari kiloa ruokaa, ettei nälkä yllätä. Mä olen aina ihmetellyt, kuinka paljon täällä päin odotetaan ihmisten syövän. Joka lajia löytyy, jottei vain kenellekään tulisi sellainen olo ettei häntä olla huomioitu. Ruuat kuin jossain hotellissa. Tavallaan tähän voisi tottua :-) kai sitä täytyy ihmisen mönkiä nyt alakertaan ja hankkiutua ihmisen näköiseksi. Pian nähdään taas koko suku.

Matkan kohokohta on ollut pakkasen laskeminen 31 asteeseen. Uusi ennätys vielä ehkä odotettavissa jossain välissä. Itseasiassa juuri näköjään tuli 32. Ainoa viihdyke. Sitä ollaankin sitten seurattu koko matka. Matkan toinen kohojoita oli se kun tuli pimeää eikä teki enää voinut kysellä multa että tiesitkö sitä ja tätä. Hiukan ehkä kaduttaa että optio moisen kirjan, mutta kun kuulin että hannu olisi ollut vanhempien autossa kiusaamassa niitä.. Jätettiin pikkuveli vanhempien autolle kuusjärvelle minne ne menevät yöksi. Me jatketaan polvijärvelle.. Vasta eteenpäin ollaan omillamme eli gpsn varassa... Tähtien mukaan ei ihan voi suunnistaa, mutta kovin kirkkaasti ne tuolla loistavat... Sää on ollut loistava koko matkan, mutta ihan onni että pakkasen kehitystä on saanut seurata sisältä.. Nyt -33!

Tiesitkö että tiesitkö että alkuisia lauseita kestää aika uskomattoman määrin ennen kuin alkaa pää hajoamaan..? Ei kuitenkaan määrättömästi...

Ollaan matkalla. Ostin pikkuveljelle jonkun ennätysten ihmeet kirjan. Luulen että tiedän aika paljon ennätyksistä tän 5-6h jälkeen. Hassua lähteä pois pojan luota kun sitä on täs kuukauden verran kerinnyt joka päivä näkemään. Joku sanois että tekee ihan hyvää. Musta on vahvasti yliarvostettua. Sellanen erossa oleminen erossa olemisen vuoks... Raportointi matkan varrelta jatkuu kun jaksaa näpyttää lisää kännykällä...