”Sä voit syödä mun toisen leivän”, se tarjoutui yllättäen ja ojensi toista leipää paksuilla päällisillä mua kohti. Se sai mut hylkäämään mun edeltävät ajatukset kuin rotat uppoavan paatin. Mä olin liian helppo. Kaikki, mitä olin ehtinyt ajatella siitä, haihtui kuin tuhka tuuleen, ja jostain syystä sydän jätti ainakin yhden tärkeän lyönnin väliin.
rotat uppoavaan paattiin...