Kerro mulle miten muka pystys unohtaan,
Miten tää muka tulee väliin, tää on vaan runoutta.
Meil oli hetkemme, ja lupaan muistaa ne.
Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuut taivaalt.
Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan.
Jotain niin painavaa, kun en pois sua päästä saa.
Vuodet vaan vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu, miten uskallan enää kehenkään rakastuu?
Muistot palautuu, tie mun edes avautuu,
Päämäärän tunteille on enää avaruus.
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä,
Etkä sä hymyile vaan, söpösti irvistät.
Sä olit oikees, sä olit oikee mulle
ja tää tunne, sattuu nähä kun sä pois meet.
Kumpa kulta saisin olla viel kerran sunkaa
rakastaa sua ja huutaa se ääneen,
mut mitä mä tääl teen?
sä et oo tääl ees.
Uusimmat blogimerkinnät
- POMMITTAKAA 19.12.
- i miss you more than anything 17.04.
- :--DD 15.03.
- pliiiis 26.01.
- > <3 ;c 28.11.
- > tää sattuu, tähän tottuu 24.11.
- > 04.11.
- hävetys 12.10.
- < 14.09.
- <3 12.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2015 (5)
- ▶ 2014 (6)
- ▶ 2013 (357)
-
▼
2012 (831)
- ▶ joulukuu 2012 (86)
- ▶ marraskuu 2012 (80)
- ▶ lokakuu 2012 (118)
- ▶ syyskuu 2012 (98)
- ▶ elokuu 2012 (49)
- ▶ heinäkuu 2012 (56)
- ▶ kesäkuu 2012 (76)
- ▶ toukokuu 2012 (96)
- ▶ huhtikuu 2012 (85)
- ▶ maaliskuu 2012 (71)
- ▶ helmikuu 2012 (12)
- ▶ tammikuu 2012 (4)
- ▶ 2011 (14)