mä en pääse pakoon tätä tunnetta
se valtaa pääni olin sit hereil tai unessa
se hakkaa takaraivossa ku omatunto
en tiedä mikä enää täälä on se jota uskoo
pitäskö kuunnella vaan järjen äänen rippeitä
tuskin tosin sekään aikaan tääl sais ihmeitä
vai sitten sydäntä, vai antaa vaiston viedä
en mäkään silti ihan kaikkee aio sietää
jotenki kummallinen olo pyörryttää ja oksettaa
kai mä seuraan johtajaa vaan silmät sokeena
kaikki pitää kokea mut ehkä jossain raja menee
en pysty paikallani silmät auki makaan edes
tää tunne kuristaa mut hengilt vielä joku päivä
en ole oma itseni, mä kadotin sen vuosii sitte
puolet musta jäädytti kyyneleet toinen puoli itkee
jääkyynel valuu pitkin poskee
ulkokuori vahva, sisältä koskee
kulissi sortuu, sitä mä pelkään
jääkö mun vierelle silloin enää ketään