Kävelin bussilta kotiin. Pimeää tietä ajoi vastaan auto ja hetken ma olisin todellakin halunnut vaan hypätä sen alle. Ma näin silmissäni jo mitä siinä olisi tapahtunut. Se hetki kesti murto-osa sekunnin, sitten olin kävellyt meidän pihatielle ja kotiin. Sitten ma uskalsin hengittää ja miettiä mitä oli tapahtunut. Mua oikeasti vähän pelotti. Onneksi huomenna on trepsu <3
nyt vähän itkettää.