Hei...
Muistatko minut ?
Olen se jonka vain sinä saat lentämään...
Nostat minut ylös ja päästät irti...Ja silti en pelkää.
Sillä silloin olen vapaa rakastamaan sinua.
Suojelet minua otteessasi. Pidät pahan poista luotani.
Onneni on sinun kanssasi suunnaton:
En vain tajua... Minulla on sinut...Hymysi... Katseesi... Sylisi...
Tuot minulle rauhan, valaiset yksinäisen maailmani.
Sinun vuoksesi vihdoin tiedän, mitä on rakkaus.
Sinä menet pois, mutta silti tunnen sinut yhä... Kosketuksesi...
Älä ota kättäsi koskaan pois ympäriltäni, anna sormesi vielä koskettaa.. Edes hetken...
Suurta on se, että saan rakastaa sinua.
Saan löytää sinun hyvät puolesi, vaalia muistoja sinusta, ajatella sinua erityisellä lämmöllä.
Itselläni ei ole niin väliä kunhan vain sinä olet olemassa:
Sinussa on kaikki maailman hyvä.
Vielä suurempaa on, että tiedän sinun rakastavan minua.
Näen rakkauden silmistäsi; kuulen rohkaisevat sanasi, tunnen kosketuksesi.
Tunnen itseni tarpeelliseksi "rakkauden arvoiseksi",
olen täydellisen mielestä täydellinen.
Katseesi on niin puhdas.. Viaton.
Näen siinä pelkkää rakkautta, luottamusta, hellyyttä.
Katsot pitkään ja syvälle sisimpääni, kuin lukisit ajatuksiani...
Toiveitani.
Sinö pidät elämäni raiteilla.
Sinä annat minulle virheeni anteeksi, teet minusta paremman ihmisen.
Sinä valaiset päiväni ja suojelet minua pahalta.
Sinä olet minun elämäni, minun aarteeni...Taivaani...Toivoni...Turvani...
Rakkaus tuo myös mukanaan kysymyksiä tulevasta. Kysymyksiä, joihin aina löytyy vastaus, jos niin haluaa.
Rakkaus antaa paljon valtaa.
Valtaa päättää, miltä toisesta tuntuu, mitä hän ajattelee.
Kuitenkaan tätä valtaa ei saa käyttää väärin.
Rakkaus oikeuttaa hulluihin tekoihin ja se vapauttaa sielun ainaiseen onneen.
Ja miksi kerron tämän kaiken sinulle ?
Koska rakastan sinua...
Muistatko minut ?
Olen se jonka vain sinä saat lentämään...
Nostat minut ylös ja päästät irti...Ja silti en pelkää.
Sillä silloin olen vapaa rakastamaan sinua.
Suojelet minua otteessasi. Pidät pahan poista luotani.
Onneni on sinun kanssasi suunnaton:
En vain tajua... Minulla on sinut...Hymysi... Katseesi... Sylisi...
Tuot minulle rauhan, valaiset yksinäisen maailmani.
Sinun vuoksesi vihdoin tiedän, mitä on rakkaus.
Sinä menet pois, mutta silti tunnen sinut yhä... Kosketuksesi...
Älä ota kättäsi koskaan pois ympäriltäni, anna sormesi vielä koskettaa.. Edes hetken...
Suurta on se, että saan rakastaa sinua.
Saan löytää sinun hyvät puolesi, vaalia muistoja sinusta, ajatella sinua erityisellä lämmöllä.
Itselläni ei ole niin väliä kunhan vain sinä olet olemassa:
Sinussa on kaikki maailman hyvä.
Vielä suurempaa on, että tiedän sinun rakastavan minua.
Näen rakkauden silmistäsi; kuulen rohkaisevat sanasi, tunnen kosketuksesi.
Tunnen itseni tarpeelliseksi "rakkauden arvoiseksi",
olen täydellisen mielestä täydellinen.
Katseesi on niin puhdas.. Viaton.
Näen siinä pelkkää rakkautta, luottamusta, hellyyttä.
Katsot pitkään ja syvälle sisimpääni, kuin lukisit ajatuksiani...
Toiveitani.
Sinö pidät elämäni raiteilla.
Sinä annat minulle virheeni anteeksi, teet minusta paremman ihmisen.
Sinä valaiset päiväni ja suojelet minua pahalta.
Sinä olet minun elämäni, minun aarteeni...Taivaani...Toivoni...Turvani...
Rakkaus tuo myös mukanaan kysymyksiä tulevasta. Kysymyksiä, joihin aina löytyy vastaus, jos niin haluaa.
Rakkaus antaa paljon valtaa.
Valtaa päättää, miltä toisesta tuntuu, mitä hän ajattelee.
Kuitenkaan tätä valtaa ei saa käyttää väärin.
Rakkaus oikeuttaa hulluihin tekoihin ja se vapauttaa sielun ainaiseen onneen.
Ja miksi kerron tämän kaiken sinulle ?
Koska rakastan sinua...