Erottiin Ossin kanssa. Tuntuu jotenki nyt et kaikki hajoo päälle, Urho... Ossi.. Jee.
Tuntuu kauheen turhauttavalta ruveta poistaa kaikkii mun ihkupoksitekstejä ja tekstiviestejä ja yhteisöjä ja kuvia jajajajaja. Kuinka paljon yks pieni ihminen voi kestää? No ei siinä mtn, ennenki kestetty nii en mä jätä tällästä tähä, ei tää kaada mua. Päätettii kuitenki et ollaa viel hyvii kavereita, mä ainaki toivon et kykenen siihe. Si viel äiti osaa olla nii helveti kannustava. Mä niin luulin ja toivoin et tä kestäis :) Muttei. Onneks oon vast 15. Elämä edes. Tää mun päiväkirja on yht ruikutust vaa, ikävää. Mun tarttis nyt vaa tehdä asioita mitkä tekis mut onnelliseks. En usko et mä olin kuitenkaa niiiiin onnellinen ton yhen kää kans.. Ei se musta tehny parempaa ihmistä. Mä en vaa oikeesti tajua miten pal oon voinu tehdä pahaa et ansaitsen tän kaiken? Mua alkaa naurattaa ku tälläst voi sattua yhdelle ihmiselle näin pienes ajassa. My life for sale.