IRC-Galleria

Neiti takkutukka
makaa pimeässä,
kristallipisara poskellaan,
kylmä sormi
pyyhkäisee helmen talteen.

Neiti takkutukka
omien ajatustensa vanki,
vangittuna syvälle päähänsä
oman mielensä valkoiseen huoneeseen,
joka puolella vastassa
samat pehmeät seinät.

Neiti takkutukka
kynnet lyhyeksi leikatut,
koittaa raastaa irit hiuksiaan,
joita ei enää ole.

Neiti takkutukka
polvillaan huoneen keskellä,
äänessään pakokauhua,
huutaa uhkaa rukoilee.

Neiti takkutukka
lopultakin hiljenee,
vihdoin tajuaa,
ei omasta päästään pääse pakoon.

Neiti takkutukka
ensimmäistä kertaa elämässään ymmärtää,
että helpompi on luovuttaa.

Neiti takkutukka,
kristallipisara poskellaan
vajoaa valkoiselle lattialle,
elämä silmistä kadonnut.

Neiti takkutukka
matkalla unohdukseen.

(c) paperisiipi