Haluaisit nukahtaa
vain voidaksesi kohdata hänet
taas unessasi,
voidaksesi suudella
noita pehmeitä huulia,
hyväillä karheita hiuksia,
kuiskia korvaan salaisuuksia.
Ja silti juot vahvaa ja mustaa kahvia
kellon lyödessä kaksitoista
vain että sinun
ei tarvitsisi nukahtaa,
ei tarvitsisi lentää haavemaailmaan,
josta kuitenkin putoat aamulla.
Etkä enää itsekään tiedä,
haluatko nukkua
vai valvoa,
pelkäät molempia,
muttet osaa päättää,
kumpaa enemmän.
Ja kun lopulta suljet silmäsi,
toivot,
ettei hän tänä yönä tulisi,
näkisit mieluummin vaikka painajaisia,
mieluummin uppoaisit
pelon mustaan mereen
ja silti kun silmäsi sulkeutuvat,
hiljaisella kuiskauksella
kutsut luoksesi.