Hei taas Neiti Suru,
tulitteko juomaan iltateetänne,
hieman kyyneleitäni sekaan,
jos oikein muistan?
Olkaa hyvä,
tahdotteko kenties teenne kanssa jotain syötävää,
totta kai,
tietysti revin sydämeni rinnastani,
lihasäie kerrallaan annan käsiinne.
Haluatteko jotain musiikkia kenties,
totta kai muistan,
sydämeni tuskanhuuto
on kauneinta musiikkia,
mitä tiedätte.
Kiitos,
toivottavasti nautitte vierailustanne,
totta kai,
tietenkin annan teille vielä kiitoslahjaksi
kaiken,
mitä repaleisesta sielustani on jäljellä.
Ovi sulkeutuu perässänne
ja olen niin kovin yksin,
tulkaa toki pian uudestaan.
(c) paperisiipi