Eilen juhlittiin jo 20-vuotiseksi äitynyttä, uroteoilla ja sankaritöillä kyllästettyä elämääni. Juhlavieraat puhkesivat kyyneliin pitäessäni hyvin tunteikkaan ja ontologisia pohdiskelmia sisältävän puheen. Nikita Hrutsev ojensi minulle "Valtion tärkein voimavara" kunniamitallin koko Neuvostoliiton ja maailman ihmisten puolesta ja Englannin kuninkaalinen torviorkesteri kapellimestarinaan Boban Markovic soitti "God save Paavon" ja Marseljeesin. Kirkonkelloja soitettiin aina NotreDamesta Sydneyn Pyhän Henrikin kirkolle.
Mitä vuosien täyttäminen oikeastaan merkitsee? Elämänkokemuksen karttumista, sielun puhkeamista täyteen kukkaansa? Vaatimattomasti voin sanoa tehneeni kaiken sen, ja enemmänkin, jonka kokemiseen, tekemiseen ja näkemiseen tavallisella tallaajalla menisi koko ihmiselämä. Välillä järisyttävät ajatukset aiheuttavat minulle todella re-postologisia kysymyksiä. Onneksi maailma on täynnä mahdollisuuksia.
Heitit minua sitruunalla
ja se osui suoraan otsaan
sellaisia tyttöset ovat
sanovat mitä ajattelevat
-vanha buleriaan säe
Uusimmat blogimerkinnät
- Murros 12.12.
- havainto 28.08.
- Miksi ostin auton ja myin sen kamelikauppia... 25.07.
- Muistoja meriltä 15.07.
- m 11.07.
- Hiljaa virtaa Don 29.05.
- L 26.05.
- Temperamenttiä 24.05.
- F 22.05.
- Valoa 19.05.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2006 (27)
- ▶ joulukuu 2006 (1)
- ▶ elokuu 2006 (1)
- ▶ heinäkuu 2006 (3)
- ▶ toukokuu 2006 (7)
- ▶ huhtikuu 2006 (5)
- ▶ helmikuu 2006 (5)
- ▶ tammikuu 2006 (5)