Tukholmassa ne eksy ruottinkieliseen jumalanpalvelukseen, josta ne ei ymmärtäny sanaakaa. Ja tottakai ne oli istumassa keskellä ruottalaisia peränurkassa, jonne piti hyppiä ruottalaisten jalkojen päältä, ja jonne pääs vaan keskikäytävää pitkin. Vaihtoehtona olis ollu takarivien tyhjät penkit, mutta eihän nyt fiksut kehtaa tyhjille penkeille mennä istumaan, eikä varsinkaan taakse, kun sieltähän olisi fiksuille aivan liian helppo pujahtaa huomaamatta pois. Fiksuina ne sitte tietenkin räkätti fiksuuttaan naama punasena IHAN KOKO AJAN ilman, että pystyi lopettamaan ja olemaan sekuntiakaan nauramatta. (Paitsi yksi jota vitutti liikaa.) Siinä ne keksi 2 vaihtoehtoa: joko hypitään penkkien selkänojien yli, jotta päästäisiin törmäämään todennäkösesti lukittuun sivuoveen, tai sitten pompitaan taas ruottalaisten koipien päältä ja vedetään keskeltä kirkkoa käytävän kautta pihalle. Jälkimmäiseen päädyttiin, kun vittuuntunut henkilö ei jaksanut enää olla fiksu. Siinä kun nolona, pää painuksissa ne hipsii ihmisten keskeltä pihalle ensimmäisen virren jälkeen, takaa kuuluu lausahdus: aa, de är finsk!
Ja voiko enää huonompi tuuri olla!! Kaikista maailman ihmisistä ruottissa pitää mennä törmäämään semmoiseen henkilöön, jonka tapasi laivalla, mutta jota ei olisi halunnut enää nähdä, eikä siitä päässyt eroon muutakun leikkimällä, että yksi (vittuuntunut) henkilö on muka sairas, ja että pitää muka lähteä takasin laivaan. Piti mennä mäkkäriin syömään kun ei enää kehdannut mennä sinne päin, missä tähän henkilöön oli törmännyt.
Eikä enää sekavammin tätäkään olisi voinut selittää... :D