IRC-Galleria

Opiskellaan parhaillaan saattohoitoa ja kuolevan ja omaisten kohtaamista. Kukin opiskelija saa myös tuoda omia tärkeisiin kuolemiin liittyviä esineitä tai musiikkia tai muuta vastaavaa ja kertoa omasta surustaan. Meidän porukka on muutenkin kovasti herkkää ja itkeväistä niin maahanmuuttajat katsoivat pitkään, kun menimme kahvitauolle. Naurettiin, että ajattelevat varmaan, että onpa kamala koulu, kun oppilaat niiskuttaa ja halailee toisiaan; ovat vasta aloittaneet suomen kielen opiskelun meidän koulussa (siis mamut).
Muutenkin meidän ryhmään on osunut naisia, joilla tuntuu olevan rankkojakin kokemuksia vaikka muille jakaa. Mutta se kai meistä sitten aikanaan tekee hyviä hoitajia, että ymärrämmme elämää. Näin me olemme päätelleet, koska kaikki ovat olleet työharjoitteluissa ja näytöissä pidettyjä ja pärjätty on muuutenkin hyvin arvosanoin.
Ensi viikolla taas näyttö edessä, tällä viikolla viimeisett silaukset suunnitelmaan. Pientä kohennusta kaipasi muutama kohta, kun juuri luin palautteen opettajalta.
On ihan outoa, kun ukkokulta on kotona, ei oikein osaa tehdä mitään; on reppana flunssassa. Niiin sitä on tottunut tähän viikolla yksin (kolmin) olemiseen, että tuntuu tosi hassulta, että ukkokulta nukkuu tuolla sängyssä tähn aikaan viikosta...