Epävakaa persoonallisuus (IDC-10 luokituksessa koodi F60.3) on ICD-10:n mukainen vakava persoonallisuushäiriö. Epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi lisättiin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmään vuonna 1980. [1] Epävakaalla persoonallisuudella tarkoitetaan laaja-alaista minäkuvaan, ihmissuhteisiin ja emootioihin liittyvää epävakautta. Tavallisesti siihen liittyy runsaasti neuroottisia oireita, kuten voimakasta ahdistuneisuutta, jännittämistä ja sosiaalisia pelkoja. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsii koko väestöstä arviolta 2-3 %. Sitä kutsutaan psykoanalyyttisestä näkökulmasta myös rajatilahäiriöiseksi oireyhtymäksi.
Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän henkilön pettymysten sietokyky on alhainen. Minäkäsitys voi olla pirstaleinen, hyvä ja paha eivät ole yhdistyneet persoonallisuudessa. Tilaan liittyy myös psyykkisten hallintakeinojen vaillinaisuus ja yksilön toiminnan impulsiivisuus ja joustamattomuus.
Koska kyseessä on persoonallisuuden häiriö on tila suhteellisen pysyvä, sillä persoonallisuuden perusrakenteet ovat vain hitaasti muuttuvia.