Väsynyt matkaaja rannalla himmeän maan, astui aurinkolaivaan, suureen, valkeaan.
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren maininki niin levollinen vie.
On ikävää, jota ei voi ilmaista, on kaipuuta, jota mitkään teot eivät voi täyttää ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta kuin sydämen hiljaisuutta.
Katsohan noita tähtiä, jotka loistavat tuolla. Ne loistavat, vaikka jotkut niistä ovat ehtineet jo kuolla. Ne loistavat, loistavat aina vaan, evät sammu, ei sammu rakkauskaan.<3