Tänä aamuna kouluun lähtiessäni sellanen pienoislumimyrsky pyyhkäs mun naamalle lunta...
...siinä samalla tuli mieleen, et ei niiden hiutaleiden elämä kauheen kauaa kestä.
Ja siitä tuli mieleen, et elämä on muutenki aika pienestä kiinni.
Ei voi koskaan tietää millon et enää herää yöunien jälkeen, tai millon liukastut ja lyöt pääs.
Kuolet.
Päivästä toiseen täällä silti vaelletaan, eikä ymmärretä elämän haurautta.
Pitäs ottaa itteensä niskasta kiinni ja antaa mennä.
Elämä on tarkotettu elettäväks.
Muistakaa se.