Mun olo on jotenki niin onnellinen. jatkuis tätä pitempäänki. mun tekis mieli vaan itkeä ja nauraa. jotenki automaattisesti, vaan hymähtelen tässä. tää olo on ihan uus mulle. tai sitte se on niin uus sillä tavalla, etten muista millon viimeeksi ois ollu tämmöstä. haluaisin mennä ulos huutamaan kaikille "HEI MULLA ON HYVÄ OLLA !" ei jaksais vaan pysyä paikallaan. haluttais olla vaan menossa koko ajan. nauraa kaikin voimin. tuhlata tää energia johonki hyvään. mä en osaa kuvailla tätä oloa, se on kaikkea. ilosta, innostunutta, onnelista, rakastunutta, ihastunutta ! ei sanat vaan riitä kertomaan. haluaisin vaan että , ei oo totta enää. mun on niin hyvä.
Jasminiltaki kuulin iloisia uutisia, sen ei tarvi pelätä enää . eikä mun tarvi pyydellä anteeksi mun sotkuja. kaikki tuntuu menevän kohalleen, ku ajattelee asioita positiivisesti. oon miettiny kaikkea liian negatiivisesti. nyt tuntuu että mikään ei vois mennä pieleen. oon väärässä. en mä koko elämääni voi näin elää. vastoinkäymisistä on hyöytä. niissä voimistuu. oppii kestämään. ehkä mustaki tulee kestävämpi vielä. haluaisin vaan nyt jassun kanssa ulos. puhumaan . olemaan. olla sen seurassa.
Mun ilta oli kiva. "anteeksi naisellisuuteni." oli just tuota. eikä ees hävettäny. oikeasti. mikä oli ihmeellistä. pystyin oleen omaitteni. ei tarvinu sanoja varoa. naurattaa ne mitä mä siellä selitin, mutta ei se näyttäny menoa eikä ronia ja mikkoa haittaavan. ne vaan nauro mun jutuille. ihan niinkun kaikki asiat, ois paremmin. tai ajattelen vaan niin ja se tuntuu sitte kans siltä. eihan se huono asia oo. ei jaksais oikeen kirjottamiseenkaan keskittyä. jotenki pitää vaan saada ajatukset kunnolla kasaan. se voi olla mahotonta tässä olotilassa.
jos ihan lyhyesti vois sanoa : rakastan! ei voi muuta sanoa.
