Olit osa mua, nyt on niin ikävä sua.
Samoilen tuttuja metsiä, merta ja järviä.
Yhteisiä paikkoja nuuskin,
katson aurinkoon ja aaltoihin.
Tuulen vietäväksi huudan kaipauksen,
lohduttaa se hetkisen.
Sileää kiveä silitän,
vihreää sammalta nyrkissäni puristan
ja puun runkoon
kyyneleeni hukutan.
Taivasta tuijotan, tähtiä vaadin
kertomaan, että sulla hyvä on.
Sydämessäni myrskyää,
tarkoitukseen täytyy silti yrittää.
Toivottavasti oot paikassa lämpimässä,
sylissä turvallisessa.
Toivon etten ikinä unohda
lämmintä ihoasi. Kiitos että sain
pitää kiinni kädestäsi.
Uusimmat blogimerkinnät
- Vois näyttää eräille Parikkalan seudulla.. 27.03.
- [Ei aihetta] 13.02.
- Että tämmönen luonne analyysi..Pitääk... 12.02.
- Voi Mari perkele.. 20.01.
- [Ei aihetta] 20.01.
- hyvää päivää.. 15.01.
- [Ei aihetta] 23.12.
- [Ei aihetta] 08.12.
- [Ei aihetta] 11.11.
- Parikkalan on.. 07.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (6)
-
▼
2008 (32)
- ▶ joulukuu 2008 (2)
- ▶ marraskuu 2008 (2)
- ▶ lokakuu 2008 (2)
- ▶ syyskuu 2008 (2)
- ▶ elokuu 2008 (2)
- ▶ heinäkuu 2008 (1)
- ▶ kesäkuu 2008 (1)
- ▶ toukokuu 2008 (4)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ maaliskuu 2008 (2)
- ▶ helmikuu 2008 (5)
- ▶ tammikuu 2008 (8)
- ▶ 2007 (15)
- ▶ 2006 (27)