"Perunoiden syömisen Anna lopettaa jo ennen kuin pääsee aloittamaan syömäsirkuskoulussaan. Kun se alkaa, makeanhimo alkaa viedä Annan vatsasta yhä enemmän tilaa, kunnes siellä ei enää ole tilaa millekään muulle. Kaikki muu paitsi makea on vastenmielisyyden lisäksi täysin turhaa. Mikään lämmin ruoka ei ole kunnon turvaruokaa, mutta ei toisaalta herätä sellaisia halujakaan, että kuuluisi vaararuoan puolelle. Lämpimän ruoan syömisessä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä - mitä mieltä on syödä perunamuusia, jos voi syödä jotain, mitä todella himoitsee ja haluaa, tai sellaista, millä laihtuu varmasti, kurkkua ja tomaatteja? 15-vuotias Anna ei ehkä syö siten kuten muut, mutta mitä sitten? Anna ei oksenna, eikä Anna ole alipainoinen. Annalla ei siis voi olla sellaista syömishäiriötä, josta lehdissä höpötetään. Anna vain on keksinyt keinon, miten syödä sitä, mitä haluaa - ainakin välillä - ja olla silti lihomatta."