Enää Molkon ei tarvitse määritellä itseään huippumuodin tai S&M-tyylisten temppujen kautta. Hän on aikuistunut ja kasvanut samalla tarinankertojaksi, joka ei tarvitse sanakirjoja kertoakseen elämän epäkohdista. Nämä ovat tarinoita mielisairaista, jotka romahtavat, koska ovat unohtaneet ottaa lääkkeensä (’Meds’), tarinoita ihmisistä, jotka kohtaavat tihrusilmäisen häpeän katsoessaan huumehöyryisenä aamuna itseään peilistä (’Cold Light Of Morning’). Lauluja ihmisistä, jotka yrittävät takoa järkeä huonoja valintoja tehneiden ystäviensä päähän (’Song To Say Goodbye’). Tarinat kertovat hienovaraisesti menetyksestä, hämmennyksestä, kostosta, rakkaudesta ja addiktioista, vaikka luulisi että Molko olisi jo päässyt näistä aihealueista eteenpäin.
Ägägägääg meen hoitoon miks itkin ;___;; Molko oot söps.