Ihan rehellisesti, näin jälkeenpäin ajatellen, yläpään komentokeskuksessani taisi jäädä autopilotti päälle, sinä pimeänä ja myrskyisenä lopputalven iltana, kun varasin matkan Bulgariaan heti Juhannuksen jälkeen. Vähän turhan rankka ajankohta. Ehkä.
Bulgarian voi matkakohteena tiivistää näin: Heti hotellille päästyäni menin aulabaariin. Raskaan bussimatkan uuvuttama kehoni tarvitsi hiukan biopolttoainetta, joten ajattelin tilata yhden shotin tequilaa. Huusin vain: "tekilaa! tekilaa pöytään!" ja heilutin seteleitä kuin pesäpallon merkkilätkää. No Bartenderí ilmaisi hinnan olevan 5 levaa eli noin 2,5eugenia näin meidän pesoissa. Luulin Bulgaarian hintatason olevan halvempi, mutta hätä ei lue lakia ja suostuin kyseiseen kauppaan. Kyyppäri latasi suoraan, Ei yhtä, ei kahta, vaan viisi shottilasia ilmestyi eteeni täynnä kultaista nektaria. Silloin tajusin että nyt menee tämä viikko Turkaan pojalla ehkä pikkasen lujaa.
Monesti on kippoja, kuppoja ja kuuppoja kallisteltu, mutta nyt voin sanoa että ikinä ei kehoni ole huutanut leipää yhtä lujaa, kuin juutalainen Auswitzin ruokajonossa. No nyt on. Lentokone matkalla kotiin huomasin että kaikilla matkustajilla oli viikset? Ajattelin että henkilöt näyttävätkin vähän tutuilta. sitten tajusin Juha Kankkunenhan oli tullut vierailemaan ihan minun takiani reittilennolle Burgas - Helsinki. Lentomatkalla olinkin enemmän vessassa, kuin omalla paikallani.
Arto Paasilinna ajatteli varmaan ajaessaan Länsiväylää väärään suuntaan, että nyt on joku ehkä vähän pielessä. Mutta käänsikö Arto kelkkansa? En käännä minäkään, vaan perjantaina nokka kohti Yyteriä ja Rantasoccerin SM- karnevaaleja.
Post Scriptum: No ketä mä luulen kusettavani: Oikeasti olin viikon meidän kellarissa pelaamassa Gameboylla ja syömässä nauriksia. Alkoholiin olen koskenut viimeksi, kun putsasin pari haavaa kolme ja puoli viikkoa sitten. Solariumissa kävin paristi ihan juttujen uskottavuuden takia.
