IRC-Galleria

hetken jo nukahdin aivan kuin...mutta sitten taas
...
...
tulin maalta ja siirryn huomenna mökkeilemään. se on suuri tapahtuma, siitäkään en vielä kerro.
myöhemmin tahdon kertoa kaikelle kaiken. nytkin kerron, vaikkei sanoissa mitään.

kosketin vauhkoja ja lempeitä hevosia.
aluksi pelkäsin, mutta sitten näin niissä Viisauden.
menemme toisten hevosten kanssa myöhemmin vaellukselle, siitä innostuin.

pientä aasia halasin pitkään ja kuljimme käsi kädessä epäilyttävän koiravieraan perässä.

juoksin lampaiden kanssa. tarkistimme, mikä niistä olisi sarveton pässinpoikanen. ei löytyny.

rukoilin vasten kuunsiltaa polvet vasten mutaa keskellä lahtea.

yöuinnit tyynessä järvessä kirkkaan kuutamon ja tähtien alla
kaislikon hivellessä kaikkia aisteja

paimenkoira kaulusti itsensä puolalaisella ihmispaskalla ja ystäväni tarttui paskakaulaan hieman.
onneksi täpötäyteen puolalaista paskaa täyttynyt huussi sai tyhjentäjänsä.

jollei suuhuni olisi koitettu noita sormia tunkea

hakkasimme lekalla takan tuusannuuskaksi. tai no, minä hakkasin ehkä vain muutamaa tiiltä. naisten piti hoitaa muonitus. hinkkasin helvetin paskaista ulkohuussia ja rakensimme uuden huussin. pistettiin seinälle iso sammakon anatomiaa kuvaava juliste. nuotiot muistuttivat kokkoja. lamppu oli kuin narniasta.

puolalaiset remonttimiehet liehuivat kuin linnut. härkiä nekin.
rakastan Puolaa! se pienin oli säikähtänyt pappia.

tämä naispappi juoksi lampaiden perässä ja lensi perseelleen:
"PERKELE! SENKIN TONTUT! TEEN SUSTA ROSVOPAISTIA"

kyllä hän oli erinomainen emäntä, vaikka potkaisi persettäni ja läiskäisi naamaani ja puristi hevosta uittaessa kastuneesta hameestaan päälleni ruskeaa vettä. minä en kahjoja olentoja usein voi enkä tahdo vastustaa. tarjoilin hänelle valkoviiniä lasiin.

poimin mustikoita ja kaadoin ne kuraiseen heinikkoon.
kaivoin yksitellen ne punaiseen kippoon takaisin. hymyillen.
itikat nimittäin tuntuivat miellyttäviltä seuralaisilta.
(kuin taidokas varaorkesteri heinäsirkkojen uinuessa)
mustikanvarvut hyväilivät kämmeniäni ja päätin poimia
myön nokkosia juuri kasvaneita.

"make love to the wind...and talk with the stars"

tahdon nukkua. paasto alkaa.

niin, Faces. söinkö auringon? missä festareilla voi olla niin selväpäistä, iloista ja rakastavaa possea.
se jälleen viikonloppu paratiisissa. kuin työleirikin.

kyllä malja vuotaa ylitse sitten ja se on kaadettava ajallaan, sillä elämän maljan on saatava täyttyä.
reunojen on tunnettava liike.