nämä ovat muistutuksia minulle, sillä välillä olen aika hukassa.
usein tunnen tietäväni, mihin meen. nyt en taas tiiä.
miusta tuntuu että oon ollu helvetin välinpitämätön ja kylmä
kiittämätön, niin kiittämätön.
ei se mitään, niin on pitäny nyt mennä.
kaikki nuo kädet, jotka kurottavat tarttumaan käteeni
kaikki nuo kädet joihin en koskaan tule tarttumaan!
en itseni, enkä niiden vuoksi! JA TÄMÄ ON KAUHISTUTTAVAA!
mutta elämä on kauhistuttavaa. mitä sitten.
kuolema tulee ja tässä vaan elellään.
mitä vittua siitä.
tartummeko edes omaan käteemme kertaakaan koko elämämme aikana?
minä en halua olla turha ihminen. en itselleni, en sinulle, en maailmalle.
haluan olla olemassa yhä enemmän.