Tänään mun paras ystävä ilmoitti mulle ettei enää haluu olla mun ystävä...
Tuntuu ku sydäsmmessä ois nyt tyhjä paikka...
Mä itken ja mun sydän itkee...
Mulla on jo nyt ikävä häntä, vaikka hän teki mulle niin...
Toisaalta tekis mieli haistattaa hänelle paskat... mut toisaalta hän oli mulle tosi tärkee ystävä...
Ystävät on tosi tärkeitä... mutta yleensä sen huomaa vasta sit ku ne on menettäny...
mulle kävi niin...
Tästälähtien mä en pidä ystänyyttä itsestään selvyytenä...
Anteeksi jos olen loukannut jotakuta...
Anteeksi jos onlen tehnyt jotain tyhmää...
Anteeksi...
Anteeksi...
Anteeksi...
Tämän ystävänpäivärunon minä muistan aina:
Ystävyys on kuin perhosen lento...
hauras kaunis ihmeen hento...
Hoivaa sitä huolta kanna...
sen parempaa asiaa ei elämä anna...
Ja se on totta...
>3 >3 >3 >3 >3 >3 >3 >3 >3 >3 >3 >3 >3 >3 >3 >3