Sinä
Syyssateista on kauan aikaa
Kevään tuulet ne karkoitti
Seurasi aallot tätä laivaa
Meidän luo sen tarkoitti
Laiva purjehti aikansa
Ylväästi pitkin aaltoja
Löysi kuitenkin omat laitansa
Jotka lopulta sen kaatoivat
Laiva nyt vesien pohjassa makaa
Kun sen mastot alkoivat rikki repeytyä
Ja niin syksy sen päälle palaa
Ja enää ei sen tarvitse tekeytyä
Uusiin seikkailuihin, uusiin haasteisiin
Uusille merille, jossa me kerran sitä katseltiin
Mutta vaikka sydän ei uskoisi enää tänään ketään
Niin laiva aina syksyn jälkeen on tuonut meille kevään