Työnnän käteni usvaan, koitan pulssia sen
Kun kylmyys kangistaa aivot, heitän viimeisen voltin
Olen rakkauden työtön, synnyin tahtomaan
Kun ovi narahtaa vihdoin, kuulen sydämen lyönnit
Tiedän etten voi kääntyä enkä tahdokaan
Sun vartes ujolta näyttää mutta tiedän sen huijaavan
Kuin riivattu leija synnyin tahtomaan sut
Kahenkymmenen ja kolmen biisin verran hikeä ja psykoosia. Kyllä oli fiilistä. Näköjään Putro jaksaa edelleen vetää kovaa.
Keikan jälkeen fiilis oli entistäkin korkeammalla, kun pääsin tupakille Samulin kanssa. Voi hitto, ei voi olla ees todellista. Järjetön rispekti ja idolointi tätä miestä kohtaan, ja sitten mä tapasin sen tosta vaan. Ei tällästa voi kuvailla kellekään.
Elämällämme on tarkoitus, ja joka hetkessä kauneutta
Emme ole automaatteja, virhelyöntejä ruudulla
Elämällämme on tarkoitus
jokaisen tarina on arvokas
Emme ole tyhjänpantteja
Tuhkaa korulippaassa