IRC-Galleria

"Koeviikko on ohi!" kajahtavat hurraahuudot lukiolaisten mielissä. Kokeet ovat menneet niin kuin ovat menneet, mutta onhan se sentään hienoa, että tuli kuitenkin kaikki tehtyä! Itse en voi olla täysin tyytyväinen itseeni niiden saatanan vektoreiden laitettua todella pahasti hanttiin tiistaipäivän vihoviimeisessä kokeessa, mutta kieltämättä uuden jakson hehkeä "eteenpäin!" -meininki tempaa mukaansa. Koulutyö on kesän jäljiltä vihdoin alkanut rutinoitua ja tahtiin alkaa tottua - tässä jaksossa teen vielä parannuksen, niin kuin usein ennenkin...

***

Uuden jakson alkamisessa on tällä kertaa ihan erityistä hohtoa, sillä 07 -ikäryhmä tulee nyt aloittaneeksi seitsemännen kokonaisen jaksonsa lukiossa: puoliväli koko lukion oppimäärässä tullaan mitä pikimmin ylittämään! Hyvänen aika miten se aika rientää... Vasta pääsin yläasteelta, juhlin rankasti ja hermoilin, miten mahdan pärjätä isojen ihmisten koulussa - hyvinpä tietenkin. Vasta syntyi myös rakkauteni tietoon, sivistykseen ja taiteeseen aivan uudella tavalla, kun akateeminen hehkeys valtasi sydämeni. Eikä siitäkään ole kovin kauan, kun lopullisesti päätin lukea itseni lääkäriksi sen ollessa ainoa tarpeeksi eettinen ammatti, josta todella voin saada jotain itsekin.

***

Syksy on myös edennyt. Muutamassa viikossa puut ovat tiputtaneet lehtensä ja kirpeät aamupakkaset yleistyneet tavalla, joka saa mopoilijan ihon kananlihalle pelkkänä ajatuksena. Tämä ei tietenkään ole huono asia, sillä syksyssä on kauneutta, jota ei koe milloinkaan muulloin. Mihimpä vaihtaisinkaan sen retken, jonka ystäväni kanssa tein kierrellessäni Toppilan teollisuusalueen rappioromanttisissa kaupunkimaisemissa taivaan pysyessä tummana ja kostean sumun leijaillessa kaiken elävän ja elottoman yllä kuin märkä, likainen peitto. Tietysti myös auringon säteiden kirvoittamat rantamaisemat kylmän veden ja lehtien täyttämien rantojen kera on vähintään yhtä mileenjäävä luonnon oma happening.

***

Olen kiinnostunut syväekologiasta tavalla, joka on muuttanut ajatteluani pysyvästi. Tunnen itseni idiootiksi, kun en ole ennen tajunnut, miten asiat luonnon kanssa ovat: eihän ihmiseltä tule kysyä, onko jokin asia maailmassa arvokasta vai ei - se on luonnon oma asia, eikä minkään elollisen arvoa voi määritellä sen hyödyllisyydestä ihmiselle. Näinhän asia kiistatta on, sillä ihminen (vastoin kirkon oppejakin) on kiinteä, ei erillinen osa luontoa. Ihanneyhteiskuntamalli onkin sellainen, ettei ihmiseltä edes kysytä, haluaako tämä ottaa luonnon huomioon valinnoissaan: luonnon arvo on ensisijainen ja rikkoutumaton - pulinat pois. Luisumatta kuitenkaan ekofasismiin minun täytyy todeta, että arvostukseni Pentti Linkolaa kohtaan on viimeaikoina noussut yllättävän paljon. Joukkotuhon sijaan aloittaisin maailmanparantamisen kuitenkin joukkoliikenteestä, jonka rahoittamisessa ei porvaripossujen mielipidettä edes kysytä...

***

Ja lisää on tulossa.