IRC-Galleria

Gazan konflikti (Israelin "Operaatio valettu lyijy") riehuu nyt kaikkein pahimmillaan. Rauhaa yritetään sovitella, mutta viimeisen vuorokauden aikana Israel on tuhonnut muun muassa YK:n rakennuksen. Jo sodan tässä vaiheessa alkaa vihdoin selkiytyä Israelin tavoite, joka ei ole terroristien, ääriliikkeiden tai edes islamin tukahduttaminen: se on brutaali keino puhdistaa Israel palestiinalaisista. Tänään tuli tarkasteltua Palestiinan tilannetta historian valossa hieman tarkemmin ja samalla käytyä vakavia keskusteluja aiheesta. Lopullinen päätelmä oli äärimmäisen masentava.

Israel ei halua rauhaa. Israel on miehitysvalta, joka on koko historiansa ajan pyrkinyt ainoastaan lisäämään omia maa-alueitaan vastaamaan omia halujaan ja omia tarpeitaan. Tämän mahdollistavat Yhdysvaltojen huomattava tuki ja länsivaltojen pitäytyminen pakotteiden jakamisesta valtiolle, joka luotiin sympatioihin vedoten. Niin kauan kuin nämä tosiasiat pysyvät, Israelin väestö kasvaa ja maa-alueiden ja makean veden tarve lisääntyy, pystyy Israel edelleen valloittamaan maa-alueita Palestiinasta milloin mihinkin raketti-iskuun vedoten. Voimatoimet voidaan aina oikeuttaa viittaamalla terrorismiin, joka kerää helppouskoisten sympatiat aina Suomea myöten.

Palestiina ei myöskään halua rauhaa. Se on halunnut sitä, mutta se ei ole sitä saanut. Yli kuuden vuosikymmenen ajan Israel on sortanut maata ja sen kansaa täysin mielivaltaisesti hiljalleen pakottaen väestöä yhä pienemmälle alueelle, yhä vähemmin elinedellytyksin. Jatkuva sotiminen on katkeroittanut Palestiinan ja terrorismin kannatus tulee tulevaisuudessa ainoastaan nousemaan. Jo nyt ollaan tilanteessa, jossa suurin osa palestiinalaisissa on menettänyt sukulaisiaan Israelin toimien seurauksena. Tämä saa koston kierteen jatkumaan loputtomana, eikä oravanpyörästä ole tietä ulos. Mahdollisuudet rauhaan ovat mittättömät, puitteet lähihistorian suurimmalle murhenäytelmälle valmiit.

Pitkällä aikavälillä Israelin palestiinalaispolitiikka ei juuri eroa siitä, mitä Hitlerin Saksa käytti juutalaisia vastaan aikoinaan. Hitler onkin paitsi Israelin alkuunpanija, myös sen politiikan suunnannäyttäjä. Elintilaoppi, valitun kansan oikeus ja "kansallisen turvallisuuden varmistaminen" ovat heidän dogmansa, joiden rinnalla inhimillisyys ja solidaarisuus ovat kalpeita susia. Palestiinalaisväestön keskittäminen, omaisuuden varastaminen ja muurin rakentaminen ovat tekoja, jotka ovat vasta alkua. Israelin julma politiikka on jo nyt ottanut tehtäväkseen palestiinalaisväestön joukkoteurastukset minkä tahansa konfliktin aikana. Siviilikohteet ovat listojen kärjessä. Mutta entä sitten kun luodit käyvät jo liian kalliiksi?

Palestiinan tilanne ei voi jatkua tällä tavalla. Uskon, että 50 vuoden sisällä alueen kiistat ratkeavat jomman kumman osapuolen katoamiseen maailmankartalta. Ainoa toivo olisi kova kansainvälinen painostus rauhaan, joka vaatisi myös Yhdysvaltojen mukanaolon. Yksin Israelin pieni valtio ei koko maailman yhteisrintamaa uhkaa. Israel pakotettaisiin takaisin YK:n määräämille vuoden 1947 rajoille, jotta rauhanprosessi saataisiin todella käyntiin. Valitettavasti tämä on nähdäkseni äärimmäisen epätodennäköistä. Synkempi tulevaisuudennäkymä kulkee nykyisiä linjoja pitkin: Israel jatkaa politiikkaansa ja maailmanhistorian tilillä on taas yksi estettävissä ollut kansanmurha. Tässä on minun nähdäkseni koko juttu. Ja minä todella toivon, että olen väärässä.

Mieleeni hiipivät erään juutalaisvainoissa kuolleen miehen viimeiset sanat pojalleen, joka tiivistää koko Israelin valtioideologian yhteen ainoaan lauseeseen: "Sinä nouset ja kostat".