IRC-Galleria

Kun lapset leikkivät pihalla ja jollain heistä on enemmän leluja kuin toisilla, tämä haluaa yleensä päättää leikin säännöt aivan yksin. Muuten hän ottaa lelunsa ja lähtee pois jättäen muille lapsille vähemmän leikittävää. Tällaista lasta ei tunneta pihan naapuruston keskuudessa hyvänä leikkikaverina ja suurin osa ei ikimaailmassa olisi tämän lapsen kaveri, jossei tällä olisi rikasta isää joka ostaa niin supersiistejä leluja, joita kukaan ei voi vastustaa. Valitettavasti meillä Suomessa on tällainen kiukutteleva pikkulapsi ihan eduskunnan hiekkapakan kaveripiirissäkin. Tämä lapsi on nimeltään Nokia.

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että Nokia on uhannut lähteä maasta, ellei heidän alkuunpanemaansa pakkourkintalakia Lex Nokiaa saateta voimaan. Kyseessä lienee ensimmäinen kerta maamme historiassa, kun suuryhtiö näin konkreettisesti puuttuu lainsäädäntöömme tyystin omien intressiensä mukaisesti. Nokian lähtö merkitsisi yli miljardin veronmenetyksiä (aivan, vielä toinen mokoma Kela-maksuista lähteneen päälle!) ja tuhansien työpaikkojen häviämistä, joka taantuman aikana saattaisi osoittautua kohtalokkaaksi. Mutta sehän ei kasvottoman suuryhtiön silmissä paljoa paina.

Mielestäni tämän kaltainen kehitys on äärimmäisen huolestuttavaa. Haluammeko me oikeasti, että suuryhtiöt sanelevat sen, miten me johdamme tätä maata? Annammeko me todella niiden säätää lait ja hoitaa asiat omien intressiensä mukaisesti? Ja me tottelemme sokeasti siksi, että ne ovat meille niin elintärkeintä? Herätkää jo! Ehkä pihan lapset hieman surisivat sitä, etteivät saa enää leikkiä ärsyttävän pojan surersiisteillä leluilla, mutta veikkaampa, että loppujen lopuksi kaikki olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää omista asioistaan. Vaikka sitten huonommilla leluillakin.

Nokia sietäisi saada isän kädestä ja ritsasta perseeseensä. Jos yhtiö todella uskoo voivansa tuhota kansanvallan valtavuuteensa vedoten, be my guest! Läksiäisbileisiin voin kyllä osallistua.